HY kenttätöissä Nepalissa. ©Ram Gandharva
Mikä oli tutkimuskohteesi viimeisimmällä Nepalin-matkallasi, ja liittyykö se jotenkin aiempiin Nepal-tutkimuksiisi?
Työskentelen tätä nykyä kolmen tutkimusteeman parissa, jotka liittyvät toisiinsa samoin kuin myös aiempiin tutkimuksiini. Ensinnäkin minua kiinnostaa se, miten etnisten ryhmien musiikkikäytännöt suhteutuvat Nepalin poliittisiin muutoksiin. Lopullisesti vuonna 2008 loppunut diktatorinen kuningasvalta ylläpiti hinduismiin perustuvaa hierarkkista sosiaalista järjestelmää. Se pyrki myös noin sadasta etnisestä ryhmästä koostuvan kansan yhtenäistämiseen muun muassa luomalla ja levittämällä aktiivisesti kaikille kansoille suunnattua kansallista musiikkia. Se esti myös etnisten ryhmien kokoontumisia ja etnisten identiteettien korostamista. Nykyinen demokraattisempi politiikka sallii etnisyyksien vapaan esille tuomisen. Näitä poliittisia liikehdintöjä ilmaistaan myös musiikin muodossa. Viime matkoillani olen tehnyt tähän problematiikkaan liittyvää kenttätyötä kolmen etnisen ryhmän, tamujen, hyolmojen ja sherpojen keskuudessa.
Toinen nykyinen intressini on tutkia musiikkikäytäntöjen roolia kestävän kehityksen ja hyvinvoinnin luomisessa. Tähän liittyvää tutkimusaineistoa minulla on yhdestä ja samasta vuoristokylästä jo neljän vuosikymmenen ajalta. Kolmas tutkimusteemani liittyy elokuussa päättyneeseen Suomen Akatemian rahoittamaan ”Deleuze ja musiikintutkimus” -projektiini. Sen puitteissa käytän Nepalista keräämääni aineistoa kehittääkseni etnomusikologisia ja etnografisia tutkimustapoja, jotka lähestyvät musiikkia immanentteina, niin ei-materiaalisia kuin materiaalisiakin elementtejä koostavina, tapahtumina.
Miten ylipäätään päädyit aikoinaan tutkimaan Nepalin musiikkia ja kulttuuria?
Tulin alun perin yliopistoon tutkiakseni oopperaa, mutta jo toisena opiskeluvuotena etnomusikologia alkoi kiinnostaa enemmän. Se vei tutkijan lähemmäksi musiikintekemisen ja -kokemisen prosesseja kuin silloin vallalla olleet muut tutkimustavat.
Nepal valikoitui kenttätyön kohteeksi monien sattumien kautta. Rationaalisin syy oli se, että Himalaja oli tutkimaton alue etnomusikologian kartalla. Siihen mennessä oli kirjoitettu vain pari artikkelia buddhalaisluostarien sekä damai- ja gaine-muusikkokastien musiikista. Tein ensimmäisen kenttätyöni silloisen aviomieheni Matti Lahtisen kanssa. Tutkimuksemme kohteeksi valikoituivat gurungit, koska heistä oli saatavilla vain yksi antropologinen tutkimus. Sen oheismateriaalina oli gurungien musiikkia sisältävä EP-levy. Nykyisin gurungit haluavat käyttää itsestään omakielistä nimitystä tamu.
Himalajan vuoristossa elää edelleen satoja etnisiä ryhmiä, joiden musiikkia ei ole tutkittu. Nepalin musiikin tutkijat ovat pääsääntöisesti tehneet tutkimuksensa pääkaupunkiseudulla, josta löytyvät kaikki länsimaiset mukavuudet.
Millaiseksi koet ympäristön ja edellytykset Suomessa vieraan kulttuurin tutkimiseen?
Ulkoeurooppalaisten kulttuurien tutkimus näyttää kukoistavan erityisesti niissä maissa, joilla on kolonialistinen menneisyys, esimerkiksi Iso-Britanniassa ja Alankomaissa. Täällä se ei todellakaan ole mitenkään suomalaiskansallisen huomion keskiössä. Suomihan ei ole kolonialisoinut muita kansoja rajojensa ulkopuolella, vaikka saamelaisten kohtelua voikin kutsua kolonialisoimiseksi.
Meitä ei-länsimaisesta musiikista väitöskirjansa kirjoittaneita suomalaisia musiikintutkijoita on edelleen vain kourallinen. Moni saa siis hakea opastusta, vertaistukea ja ymmärrystä tutkimusaiheelleen ulkomailta. Kansainvälinen etnomusikologiyhteisö oli oman tutkijantieni löytämisessä aivan välttämätön. Minun piti myös mennä Lontoon yliopistoon The School of Oriental and African Studiesiin opiskelemaan nepalin kieltä ja lukemaan Nepaliin liittyvää tutkimuskirjallisuutta.
Mikä on näkemyksesi Aasian tutkimuksen oppiaineen leikkauksista?
Kaikki eri oppiaineisiin kohdistuneet yliopistoleikkaukset ovat olleet todella ikäviä, etenkin koska ne ovat useiden talousoppineiden mukaan olleet tarpeettomia. Säästöt olisi voitu toteuttaa myös muilla tavoin. Tieteen kehittäminen ja oppiaineiden rakentaminen ovat pitkäjänteistä työtä, jota leikkaukset vaurioittavat pitkäksi aikaa. Tämä koskee myös Aasian tutkimusta.
Mitä nepalilainen kulttuuri on opettanut sinulle professorina ja tutkijana?
Ehkä se on opettanut minulle eniten ihmisenä olemisesta ja ihmisenä ihmiselle olemisesta, elämästä, sen hauraudesta ja ei-materiaalisista arvoista. Nämä opetukset läpäisevät tietenkin kaiken sen, mitä teen professorina ja tutkijana. Toisenlaisessa kulttuurissa asuminen ja musiikkiantropologisen tutkimustyön tekeminen opettaa näkemään myös oman kasvinkulttuurin toisella tavalla, ikään kuin ulkoapäin, ja tiedostamaan, miten me kaikki olemme pitkälti oman ympäristömme tuotteita. Tutkijan on hyvä kyetä tiedostamaan omat lähtökohdat ja ympäröivän kulttuurin konventiot voidakseen arvioida ja tarkastella niitä kriittisesti.
Terveiset musiikkitieteen opiskelijoille?
Kulje sinnikkäästi ja pelotta omia polkujasi! Nähdään!
Laura Korhonen
Synkooppi-lehti 