Antti Silvennoinen. © Toni Kähkönen
Aasia Helsingissä: Gaala
8.10.2016 klo 19
Kulttuurikeskus Stoa
Hurrikaani Matthew’n ravistellessa Yhdysvaltain kaakkoisrannikkoa Helsingissä järjestettiin kenties viimeisen kerran Aasia Helsingissä -festivaalin juhlagaala. Kyseessä oli 20. kerta tälle hienolle tapahtumalle, jonka järjestivät yhteistyössä Aasia Helsingissä -yhdistys ry ja Helsingin kulttuurikeskus. Erinäiset ongelmat uhkaavat nyt estää tätä pitkäikäistä organisaatiota jatkamasta toimintaansa.
Ennen varsinaista juhlagaalaa järjestettiin juhlaseminaari, jossa esiteltiin Aasia Helsingissä -festivaalin ohjelmistoa kahden kuluneen vuosikymmenen ajalta. Vierailijoita tähän tapahtumaan on saatu edellisinä vuosina monipuolisesti eri Aasian maista. Esitykset ovat edustaneet aasialaista kulttuuria parhaimmillaan. Vierailevia esityksiä on tuotu milloin Koreasta, Intiasta, Kiinasta kuin Japanistakin. Tänä vuonna festivaalin keskiössä oli Peking-ooppera.
Peking-oopperassa on neljä roolikategoriaa: dan eli naisroolit, sheng eli miesroolit, jing eli ”maalatut kasvot” ja chou-klovni. Nämä roolikategoriat voidaan jakaa vielä erillisiin alakategorioihin. Liikkeet ja taistelukohtaukset ovat Peking-oopperassa ennemmin symbolisia ja vihjailevia kuin realistisia. Esiintyjien taito määritellään sen perusteella, kuinka kauniita heidän liikkeensä ovat. Näyttelijän liikkeiden ja musiikin yhdenaikaisuus on tärkeässä roolissa, koska merkitysten kerroksellisuuden katsotaan välittyvän näiden kahden elementin kautta. Esitysten aiheet saadaan usein kansanperinteestä ja historiasta, mutta myös modernista elämästä. Peking-ooppera hyväksyttiin UNESCON maailmanperintölistalle vuonna 2010.
Festivaalin pääesiintyjänä oli tänä vuonna suomalainen Wusheng Company. Se esitti kaksi näytelmää, Musashi – Miekan tie sekä Viimeinen taistelija. Wusheng Company syntyi vuonna 2011, ja sen kantavana hahmona ovat Antti Silvennoinen ja Elias Edström. Silvennoinen näki ensimmäisen kerran Peking-oopperaa juuri Aasia Helsingissä-festivaalien yhteydessä vuonna 2002 ja matkusti siitä innostuneena Kiinaan opiskelemaan tätä perinteistä teatterin muotoa. Edström taas sai keväällä päätökseen maisteriopintonsa Kiinan perinteisen teatterin akatemiassa (NACTA).
Musashi – Miekan tie oli ensimmäinen esitysvuorossa ollut näytelmä. Se yhdisteli heavymusiikkia ja perinteistä kiinalaista näyttämöilmaisua. Esityksen taustana olivat japanilaisen samurain Miyamoto Musashin kirjoitukset siitä, kuinka vihollinen lyödään taistelussa. Taidokkaat roolisuoritukset pitivät sisällään niin monimutkaisia tanssiliikkeitä, sanatonta äännähtelyä kuin lauluakin. Miekkailukoreografiat olivat huolellisesti valmisteltuja ja harjoiteltuja. Näyttelijöiden näyttäville soolonumeroille annettiin väliaplodeja, ja bändi säesti tapahtumien kulkua esitykseen sopivalla musiikilla.
Vierailevana esityksenä nähtiin kotimaassaan suurta arvostusta nauttivan professori Lü Suosenin ohjaama ja näyttelemä Fu-vuoren puhdistaminen rosvoista. Näytelmästä nähtiin gaalassa yksi kohtaus, Taistelu pikkurosvopäällikkö Niun kanssa, muista teoksista poiketen kiinan kielellä esitettynä. Esitys oli liikekieleltään hienovaraista ja voimakasta, ja liike toimi hienosti synkroniassa musiikin kanssa. Vierailunäytöstä säesti siinä ensimmäistä kertaa ääneen päässyt NACTA:n orkesteri. Sen polyrytmiikan käsittely oli ensiluokkaista, ja soittajien reaktiot lavalla tapahtuvaan ilmaisuun osuivat täysin nappiin. Erilaiset lyömä- ja jousisoittimet muodostivat äänimaton, joka toi upeasti uusia sävyjä näyttämöllä tapahtuneeseen taitavaan tanssiin. Tanssi sai välillä hyvin akrobaattisia sävyjä, kun tanssija tasapainotteli yhden jalan varassa korkeissa puukoroissa paksun villakangasmaton päällä.
Viimeinen taistelija oli kolmas esitys, jota Wusheng Company kuvaili täysiveriseksi Peking-oopperaksi. Siinä nähtiin varsinaista pukuloistoa, värikkäitä kasvomaalauksia, monipuolisia tanssinumeroita ja huimaavia akrobaattisuorituksia etenkin Jin-valtion sotilaita esittäneiltä näyttelijöiltä. Jin-valtio oli Kiinan pitkäikäisimmän valtakauden, Zhou-dynastian, aikainen monarkia. Lopputaistelu, jossa kenraali Gao Chong lopulta lyötiin, oli aivan kuin Akira Kurosawan samuraielokuvasta. Vihollinen vihollisen perään haastoi taistelijan, joka lopulta sai surmansa intensiivisessä miekkailukohtauksessa. Nopeat ja sulavat liikkeet yhdistyivät musiikin kanssa kokonaisuudeksi, joka piti otteessaan. Esityksen jälkeen jäin katsomaan kehittyvää hyönteisenpuremaa ihollani.
Toni Kähkönen
Synkooppi-lehti 